Etsittyäni pari päivää jotain kaunista päätin kirjoittaa teille sarjakuvataiteilija Ville Rannasta. Ranta on niitä ihmisiä, jotka onnistuvat jotenkin yhdistämään voiman ja haurauden ja luomaan jotain käsittämättömän rehellistä. Sanat, viivat ja värit ovat kaikki hataria ja avoimia, eivät piilota rumuutta ja ovat juuri siksi niin kauniita. Olen aina ihmeissäni kun luen Rannan sarjakuvia.
Ja nyt huomasin, että hän on tänään saanut päätökseen kaksi hienoa sarjaa.
Rannan henkilökohtaisessa kuvablogissa 50 asiaa minusta -sarja on jatkunut pari kuukautta. Kerronta äityy välillä melko eeppiseksi, kun sarjakuvan minä taistelee pirujensa ja enkeliensä kanssa.
Toisena haluan ehdottomasti mainita Oulun evankelisluterilaisille seurakunnille tehdyn uskontosarjan. Vilpittömästi toivon, että se ei nyt päätyttyään katoa tuolta. Hemmetin hienoa että Oulun seurakuntien sivustolle mahtuu näinkin kuviakumartelematonta materiaalia. Rehellistä etsimistä.
Näiden asioiden lisäksi Ranta on tarjonnut minulle uudenlaisen näkökulman Ouluun. Ouluhan vaikuttaa helposti aika tylsältä konservatiiviselta teknologiakylältä (mitä se toki aika pitkälle onkin), mutta Ranta on ihan ohimennen muita asioita käsitellessään näyttänyt minulle, että on se muutakin. Kauniita vanhoja kaupunginosia. Tee-se-itse -kulttuuria. Oudolla tavalla suoraa huumoria.
Tällaisista taiteilijoista tulee aika kiitollinen olo.
