Huomasin hymyileväni bussissa. Niinkin voi tehdä. Olin muka väsynyt, pah, enkä ollut, minä olin riemuissani. Oli jotakuinkin tällainen olo:
Kirjoittajapiirissä olin pistänyt ihmiset koville: luo äännemaisema! kuvaile kaunis ihminen! kuvaile ruoka täydellisen yksityiskohtaisesti! Ihmiset huokailivat syvään ja kirjoittivat hienoja asioita. Kuvailisin, mutten tietenkään voi, en saa, täytyy pitää sisällöt niiden seinien sisällä. Sanon vaan, että hienoa oli! Hienoa ja vaikeaa!
En minä sitä tietenkään edelleenkään osaa, selitän harjoitukset liian hankalasti enkä ihan osaa pitää pakettia kasassa. Mutta väliäkö tuolla! Minä opin! Hullua vauhtia! Ja jotkut näistä ihmisistä ovat yhtä innoissaan kuin minä. Mikä on paljon!
Mitä kalaan tulee, sen löysin kun etsin iloa. Löytyi Joy Ang. Ja löytyi Anthology Project. Hienoja juttuja kaikkialla!
