On vielä liian kylmä mennä nukkumaan. Kiersimme järven. Oli lunta, tuli mieleen eräs toinen alkutalven kävelyretki.
Ylipäätään tänään on tullut menneisyys mieleen vähän turhan usein. Vaikka nykyisyyskin rakentuu. Tänään huomasin taas todella pitäväni opettamisesta ja mietin saisiko siihen yhdistettyä opinnäytetyötä. Tajusin myös etten ole lainkaan huolissani valmistumiseni jälkeisistä työmahdollisuuksista. Minä olen jo tähän mennessä saanut jalkaani hyvien ovien väliin ja tehnyt melko hienoja asioita.
Jannen seurassa oleskelu on myös hieno ja rakentava asia. Go oli juuri niin mustavalkoista kuin oletinkin, ja juuri niin hermostuttavan opettavaista kuin toivoinkin. Törmäsin kärsimättömyyteeni, ahneuteeni ja ylpeyteeni. Nöyrryin kuitenkin ja tunnustin hävinneeni. Tajusin että siinä pelissä on olemassa jokin toinen ajattelun taso, jolle päästäkseen pitää pelata varsin monta peliä.
Jannen seurassa voi olla hiljaa ja tajuta suklaakastiketta, ovelia siirtoja, Hobbia ja sankarimusiikin hauskuutta. Varsin jees.
Nyt viimeinkin nukuttaa.
