Konglomeraatti

Minähän paasaan aika usein siitä, että mieltä ja ruumista ei pitäisi erottaa. Ja kuitenkin olen itse erotellut, jos nyt en ruumista ja mieltä, niin ainakin eri puolia internet-itsestäni. Perustin toisen blogini Maallisen onnen, koska halusin paeta, halusin suhtautua itseeni kevyemmin, halusin kirjoittaa pienistä konkreettisista asioista. Pako oli onnistunut. Minulla oli hauskaa, vähän aikaa.

Ne ovat edelleen hauskoja juttuja, joten toin ne tänne. “Maallinen onni” ei ole enää Avoinnasta erotettu blogi, vaan yksi sen kategorioista, yksi minun kategorioistani. Tämä liitto toi blogiin hieman kaaosta, kuten tägipilvestäkin huomaa, mutta tämä onkin ollut aivan liian koherentti paikka. Kaaos on hyvä. Konkretia on hyvä.

Pitänee laittaa lisää reseptejä tulille, kunhan joskus ehtii kuvata ennen kuin syö.

Vuoden 2010 paketointi

2007, 2008, 2009.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2010, jota et ole tehnyt aiemmin?

Pystytin ja purin festaritelttoja. Leivoin pellavarouhesitkoksella. Tein kuusivuotiaan kanssa tarinallisen kuvakirjan.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
En tehnyt lupauksia. Tämä taitaa olla vakio.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ei kulu sellaista kuukautta, ettei joku poksahtaisi. Läheiset ei ehkä niinkään, mutta tutut.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei.

5. Missä maissa kävit?
En käynyt ulkomailla.

6. Mitä sellaista haluaisit vuodelta 2011, joka ei onnistunut vuonna 2010?
Haluaisin nähdä omia tekstejäni julkaistuna. Paperilla.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2010?
Ei tämä vuosi taida järjestyä päivämäärien mukaan. Liikaa jatkumoita ja virtauksia, liian vähän piikkejä.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
Tämä koko pimeän kauden jatkunut intensiivinen ote elämään ja opiskeluun. Rullaaminen. Tutkiva asennoituminen. Ja tietenkin se, että olen alkanut kirjoittaa.

9. …ja suurin epäonnistuminen?
On pitänyt tarjota Kaltiolle juttuideoita. En ole saanut aikaan, koska jännittää.

10. Kärsitkö vammoista?
Nikama naksahti, eikä ole vieläkään kokonaan tervehtynyt. Kärsin.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Käytetyt, hopeiset kaksi numeroa liian suuret talvikengät. Ne ovat niin kornit ja mukavat, että käytän niitä jatkuvasti.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Anna ja Klaus antoivat kesällä yösijan, kun olin sellaista vailla. Pelastuin. Atte pelasti myös, mutta eri tavalla.

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
On eräs ihminen, joka elää itse kaivamassaan kuilussa ja tuijottaa sieltä värisevin kiiltävin silmin. Minun on pakko kääntää katseeni, muuten putoan itsekin.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Ajattelen tätä nyt eri tavalla kuin edellisinä vuosina, pikemminkin “mihin panostit eniten”. Eli strategisena sijoituksena, jota on pitänyt harkita perusteellisesti, ei niinkään päivittäisenä rahankäyttönä. Vastaus on ergonomia: kunnollinen työtuoli ja parempi läppäri. Hyvä kombo.

15. Mistä innostuit eniten?
Lakoffista, Johnsonista, Burroughsista. Aistihavaintojen ja ajattelun suhteesta ylipäätään, assosiaatioista ja metaforista, siitä miten ihmisen mieli on ylitsepääsemättömän ruumiillinen. Kumpi oli ensin: ilmaisu “ajatus katkesi” vai se että mielteet todella tuntuvat olevan ketjussa, joka voi katketa häiriön hetkellä? Mieltäisinkö mielteet ketjuksi, jos en olisi oppinut käsitteellistämään niitä tuon nimenomaisen kielellisen ilmaisun kautta? Onko mieleni rakenne kielen rakentama? Miten paljon ihmisessä on synnynnäistä? Miten paljon voin muokata mieltäni, ja millä tavoin?

16. Mikä albumi / kappale tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2010?
Palefacen Helsinki — Shangri-La. Epäilin sitä levyä todella paljon, mutta sitten se olikin loistava.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko nyt
i. onnellisempi vai surullisempi? Vaikea sanoa. Olen enemmän paikallani kuin ennen olin, uskon tähän paikkaan enemmän nyt.
ii. lihavampi vai laihempi? Olen kai saavuttanut jonkin sellaisen optimitilan, joka ei paljoa heittele.
iii. rikkaampi vai köyhempi? Kas perhana, eihän tässä puhutakaan rahasta. Rikkaampi.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Tänä vuonna olen tehnyt aika sopivasti. Olen saavuttanut aika lailla kaiken mitä olen toivonutkin saavuttavani. Toki nyt jälkiviisaana toivon, että olisin venytellyt enemmän. Stretch.

19. …entä vähemmän?
Olen aliarvioinut toisia ihmisiä liikaa.

20. Miten vietit joulun?

Ohimennen. Käytiin taas Muhoksella pelaamassa korttia ja paijaamassa kuolevia kissoja.

21. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Helppo. Se yksi elokuun päivä, jolloin istuin ompelemassa huonossa asennossa ja sain alaselkäni lihakset kohtuuttomaan jumiin. Tai se seuraava päivä, kun reuhdoin töissä liikaa. Minä tahansa hetken niiden kahden päivän aikana olisin voinut vetää henkeä ja tajuta, että nyt pitää ottaa rauhallisesti.

22. Rakastuitko vuonna 2010?
Joinakin hetkinä uudestaan. Eilenkin, kun tajusin että Janne osaa rummuttaa melodisesti (vieläpä käyttäen omaa ruumistaan soittimena!), ja että ylipäätään on mahdollista tajuta perkussiosoittimia melodisina soittimina. Miten äärettömän vähän minä tajuan musiikin kuuntelemisesta. Ja miten paljon hän.

23. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Ei yhtään.

24. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Ehdottomasti Battlestar Galactica. Katsottiin sen kaikki tuotantokaudet putkeen tässä kuluvan talven aikana. Parasta hahmonkehitystä mitä olen koskaan nähnyt, ja ovelia allegorisia aivopommeja. Hitaita pommeja.

25. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
Viha ei vieläkään ole sellainen tunne, jota olisin oppinut tuntemaan.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Jostain syystä fakta on antanut minulle tänä vuonna enemmän kuin fiktio (kun en enää erota niitä jyrkästi toisistaan, nautin molemmista enemmän). Eniten olen kiintynyt Esko Valtaojan Ihmeitä -teokseen. En ole ennen lukenut Valtaojaa, mutta se kannattaa selvästi. Älykkäitä kirjoittajia on paljon, viisaita vähän. Ja tässä tapauksessa viisaalla on vielä taito ilmaista itseään selkeästi ja humoristisesti. (“Humoristinen” tarkoittaa kai samaa kuin “mehukas”?)

Henkilökohtaisemmissa sfääreissä liikkuu Paul Austerin Invention of Solitude. Se on täydellinen kirja. Moni ei ole.

Sanottakoon vielä, että molemmat näistä teoksista ovat kaunokirjallisuutta vaikka kumpikaan niistä ei ole fiktiota.

27. …entä musiikillinen löytö?
Devin Townsend soi jatkuvasti päässä. Keikalle taas 31.3.

28. Mitä halusit ja sait?
Perusteellisempaa lukutaitoa. Selkeyttä. Proseminaarityön ja Nanowrimon valmiiksi.

29. Mitä halusit, muttet saanut?
Aikaa ystävien kanssa samassa tilassa.

30. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
Imaginarium of Doctor Parnassus. Siitä on jäänyt kuvia mieleen, toisin kuin vaikka Inceptionista, joka oli kyllä myös vuoden parhaita kokemuksia.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Se oli syysloman aloittava maanantai, joten menin kantamaan postia työtaistelevien toverien kanssa. Hullu viikko. Edeltävänä lauantaina olin tehnyt kakun, sittenkin vaikken ensin aikonut, ja kutsunut hyviä ihmisiä sitä syömään. Ihmiset olivat hienoja. Kuunneltiin paljon musiikkia. Suunnittelemattomat juhlat tuntuvat olevan niitä parhaita.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
Sanon taas: venyttely.

33. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2010?
Rentoutunut ja androgyyninen. Suosikkivaatteitani ovat olleet kierrätyshuoneelta löytyneet rusehtavat miesten farkut ja ne ylisuuret hopeatöppöset. Miellän itseni entistäkin enemmän merirosvoksi, pidän hulluja koruja, päästäni kasvaa juurakko. Olen alkanut ymmärtää löysyyttä.

34. Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
Juokseminen, ruisleipä, nettilehtien keskustelupalstat (niistä muistan, miten “normaalit” ihmiset ajattelevat, enkä eksy liian kauas).

35. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
Antti Nylénistä, jos häntä nyt voi sanoa julkisuuden henkilöksi. Julkisuuksiakin on useammanlaisia (anteeksi, olen tulossa kulttuurintutkijaksi).

36. Mikä poliittinen puheenaihe säväytti sinua eniten?
Kerjäläisyliopisto. On aika lähellä tämä.

37. Ketä kaipasit?
Turussa asuvia ihmisiä, käsittämätöntä kyllä. Kolmea, neljääkin, ei oikeastaan sitä viidettä. Kaipaan myös itse kaupunkia.

38. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
En ole tainnut tutustua uusiin ihmisiin juurikaan. Opiskelutovereita olen oppinut tuntemaan paremmin, mikä on ilahduttavaa.

39. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2010.
Stretch? Kirjaimellisesti, ei kuvaannollisesti. Välttämättä.

40. Lainaa sanoituksia, jotka summaavat vuoden 2010.

Tämä on se joka soi jatkuvasti päässä, vaikka se onkin aika nihilistinen, siis Devin Townsendin Earth Day:

Eat your beets, recycle…recycle…
Don’t eat your beets, recycle…recycle

The message is; ‘THERE IS NO MESSAGE’

(olen myös syönyt tänä vuonna aika paljon punajuuria)

Ja toki myös, vaikka tämä onkin oikeastaan kuunnelmaa koko levy, siis Ziltoid The Omniscient:

Having been rejected by the Planet Smasher, Ziltoid seeks the council of the omnidimensional creator…

Z- Assuage my confusion about creation and the universe!
Creator – Yo Ziltoid! What’s up dude? Long time no see, although I see everything… what’s on yer mind, bro?
Z- Modular forms and elliptic curves! Infinite phi revolving around infinite parallels, fractals of infinite reality, each cascading, gliding in an infinite wheel! Tell me the true nature of my reality!
Creator – You gotta chill man…

41. Joka kuukauden ensimmäinen virke:

Tammikuu: Pakkasta 28,5 celsiusta. Ostin pähkinöitä, avokadoja, kermaa, kilon rusinoita.

Helmikuu: Unessa olin rappukäytävässä, joka oli täynnä sisään muuttavia ihmisiä.

Huhtikuu: Kevät, masennus… ja tietty turhanpäiväisyyden tunne siitä, että tuon sen ilmi täällä.

Toukokuu: Seinällä on kuvia taas.

Kesäkuu: 9.11.2008 kirjoitin näin:

Heinäkuu: Tänään suurin osa mustelmistani on keltaisia.

Elokuu: Heinäkuuhun mahtui viisi viikonloppua, kolmeen niistä festarit.

Syyskuu: Valokuvan reuna on valkoinen, koska olemme seitsemännessä kerroksessa.

Marraskuu: Marraskuu on ollut Nanowrimoa.

Joulukuu: Tietoisuuden ensimmäisinä pirstaleisina minuutteina kysyin itseltäni: mikä on “esseen” ja “kesseen” ero?

Teksti korttipakkana

Saattaa muuten olla niin, että kirjoitan tänne surulliset ja kykenemättömät olot, toisessa blogissa esitän kuvina luovat ja iloiset olot. Molempia on paljon, enemmän kuin tuotan näkyviksi.

Mietin korttipakkoja. Niistä voisi kirjoittaa esseen, pohja-ajatuksena: miksei kirjan muoto voisi olla korttipakka? Vai voisiko, ja miksi? Jos teksti on verkosto, viittausten ja ajatusten ja assosiatiivisten kuvien rakennelma, joka vain juonellisen tarinan muotoon rakennettuna tulee näennäisen lineaariseksi. Jos lineaarisuus ei olekaan tekstin “luonnollinen” tapa olla, voisiko korttipakka olla? Korttipakka on kokoelma mahdollisia yhdistelmiä, mahdollisia tarinoita, tarinat tekee lukija eikä kirjoittaja. Ajatelkaa korteista ennustamista. Tämä tuli mieleen ensimmäisiä kertoja silloin, kun minun piti esitellä runojani muille: en halunnut rakentaa niistä yhtä ainoaa lukutapojen ketjua, joten leikkasin jokaisen runon paperista irralleen, itsenäiseksi.

Blogi (kuten muutkin internetjulkaisut tietenkin) on myös verkostoinen teksti. Sen voi lukea missä järjestyksessä tahansa, ajankulku on vain yksi tapa hahmottaa kokonaisuus. Kokeilen oman tekstini lukemisessa usein erilaisia järjestyksiä: kaikkien vuosien tammikuut, tai tägipilven kautta kulkeminen. “Naisena”- tai “työ”-tägit hahmottavat minusta aivan erilaisen kuin vaikkapa “entinen”.

Olen aina pitänyt korttipakoista. Lapsena vietin tuntikausia niiden parissa, järjestellen, pelasin pasiansseja ja kirjoitin listoja, joissa tuntemani ihmiset olivat korttipakan kortteja. Pasianssimysteerio oli tärkeä kirja, jo sen takia että siitä sain tietää korttipakan historiasta: että se on yhtä aikaa kalenteri, ennustusväline, tapa kertoa tarinoita ja tapa viihtyä. Ei siihen voi kyllästyä, siinä on niin paljon mahdollisuuksia.

Vuoden 2009 paketointi

Viime vuosi, toissavuosi.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2009, jota et ole tehnyt aiemmin?
Lenkkeilin säännöllisesti melkein koko syksyn ajan. Nautin yliopisto-opiskelusta. Kävin fuksisaunassa. Luin Finlandia-palkittuja! Näin Dream Theaterin livenä. Kaikkea pientä, ei mitään dramaattista.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
En tehnyt lupauksia.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ei.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei.

5. Missä maissa kävit?
En käynyt ulkomailla.

6. Mitä sellaista haluaisit vuodelta 2010, joka ei onnistunut vuonna 2009?
Saada “oikeita töitä” – siis sellaisia, joiden tekeminen auttaisi minua eteenpäin sellaisessa, jota haluan tehdä enemmänkin tulevaisuudessa.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2009?
Ei tule mieleen yhtään päivämäärää. Se tarkoittanee, ettei ollut suuria järkytyksiä.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
Valmistuminen ja uusien opintojen aloittaminen. Selkeyttäminen.

9. …ja suurin epäonnistuminen?
En ole yrittänyt mitään niin kovasti, että olisin voinut epäonnistua. Ehkä epäonnistumiseksi voidaankin nimetä se, että olen jättänyt hyvin paljon tilaisuuksia käyttämättä. Maallinen onni -blogin pitämistä oikeasti yritin, eikä se oikein onnistunut. Harmittaa, etten blogita enää kunnolla.

10. Kärsitkö vammoista?
Enpä oikeastaan.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Kirkasvalolamppu, kirkkaasti. Olen jaksanut tänä talvena niin paljon paremmin kuin aiempina.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Jannen. Heljän ja Villen, joiden kanssa oli hyvä viettää paljon aikaa. Olli-Heikin ja Suvin, oikeastaan samoista syistä. Vieraanvaraisuus on tänä vuonna ollut kiitollisuutta herättävä seikka.

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Ei oikeastaan kenenkään käyttäytyminen. Jannen tilanne vähäsen. Aika vähän on tänä vuonna ahdistanut.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
No jos nyt ei ajatella sitä vuokraa kuten joka vuonna, niin hyvänä kakkosena on ruoka. Siihen on tullut panostettua aika tavalla.

15. Mistä innostuit eniten?
Kirjallisuudenopiskelusta! Ja Michel Gondryn leffoista.

16. Mikä albumi / kappale tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2008?
Freak Kitchenin Land of the Freaks -levy. Ne veti aivan mahdottoman hyvän keikankin Lutakossa syksyllä!

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko nyt
i. onnellisempi vai surullisempi? Ehkä jopa hieman onnellisempi. Rauhallisempi ainakin.
ii. lihavampi vai laihempi? Ei kai tässä mikään oo muuttunut. Tuntuu vähän laihemmalta.
iii. rikkaampi vai köyhempi? Ei varmaan mitään eroa.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Olisi voinut kerätä rahaa ja matkustaa jonnekin. Silleen ihan tavoitteellisesti. Ehkä ensi vuonna sitten.

19. …entä vähemmän?
Olen istunut liikaa huonoilla tuoleilla.

20. Miten vietit joulun?

Esijoulu Vesannolla rauhan, pimeyden ja pikkulintujen keskellä, aatto ja puolikas joulupäivää Muhoksella. Kortinpeluuta, Mythbustersia ja pellon yli tarpomista puuterilumessa. Tapaninpäiväksi Ouluun.

21. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
En mä mitään muuttaisi. Paria känni-iltaa toki kadun, mutta kai ne piti olla jotta nyt tietäisin missä raja menee.

22. Rakastuitko vuonna 2009?
En. Rakastin. Tasaisella isolla liekillä.

23. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Ei yhtään.

24. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Mushi-shi, Wire ja QI varmaan. Ei sillä että olisin katsonut niitä televisiosta.

25. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
En edelleenkään vihaa ketään.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi oli aikamoinen kokemus nyt kun sen sain lopultakin luettua. Ja Vonnegut-kokoelma kokonaisuudessaan, pitää lukea Vonnegutia lisää.

27. …entä musiikillinen löytö?
Unzymen uudet biisit? Olen kuunnellut säälittävän vähän uutta musiikkia tänä vuonna.

28. Mitä halusit ja sait?
Rauhaa ja rakkautta. Opiskeluinnostusta.

29. Mitä halusit, muttet saanut?
No niitä oikeita töitä. Olisin myös tahtonut enemmän aikaa Heidin, Annan ja Joonan kanssa, ja tavata Pertun edes kerran tänä vuonna. Vanhat ystävät ovat kovin kaukana.

30. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
Kaikki Michel Gondryn leffat, erityisesti Science of Sleep ja The Fall. Ihan heti alkuvuodesta Aronofsky räjäytti tajuntaa (The Fountain, The Wrestler). Ja District 9 oli helekatin hyvä. Näistä kaikista nousee ehkä kuitenkin ensimmäiseksi The Fountain.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Katsoin aamulla Laputan kuin olisin pieni lapsi (sohvalla peiton alla) ja illalla pidin ihan oikeat kutsut (joita en kyllä ihan osannut emännöidä, oli vähän kuivakkaa menoa etenkin alkuillasta). Hillittömiä määriä ruokaa, jota riitti vielä seuraavan päivän rääppiäisiinkin. Jannen tekemiä kakkuja syötiin kaksi viikkoa.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
Teleport.

33. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2009?
Paljon mustaa, koruja enemmän kuin koskaan ennen. Ensi vuonna meinaan tehdäkin koruja. Joku rentous on myös tullut kuvaan.

34. Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
Hötkyilemättömyys, rutiinit, lenkkeily, kaikki sellainen jota olen aiemmin pitänyt suunnilleen yhtä harmaana ja kaikennielevänä kuin kuolemaa.

35. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
Julkisuuden henkilöt nyt on vähän niin ja näin, mutta Pauliina Kainulainen säväytti ajatuksillaan.

36. Mikä poliittinen puheenaihe säväytti sinua eniten?
Ei näitä oikein jälkeenpäin muista. Sikainfluenssakin on siten poliittinen aihe, että lääkeyhtiöiden propagandasta ja sensaatiojournalismin vallasta on tullut puhuttua aika paljon.

37. Ketä kaipasit?
Joonaa, Annaa, Heidiä. Blogituttujakin jonkin verran, kun olen niin etääntynyt kaikesta tässä osassa universumia. Haikeita oloja välillä.

38. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Opiskelutoveri Minna vaikuttaa ihan pirun kivalta, Panun sisko Arska myös. Kumpaakaan en tunne vielä oikein mitenkään.

39. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2009.
Keskitalvi on hei ihan oikeasti rauhoittumisen aikaa. Ei pidä vaatia itseltään liikaa.

40. Lainaa sanoituksia, jotka summaavat vuoden 2009.

Varmaan keskeisimmin osuu Freak Kitchenin OK:

Makes me sad to see

how desperately you try

It wont change a single thing

as life passes you by

Just drop it

You’re OK

Respect yourself

Protect yourself

41. Joka kuukauden ensimmäinen virke:

Tammikuu: Vuoden ensimmäisen aamun tunne oli typertynyt sanaton onnellisuus, jota edes maailman kieppuminen ei saanut latistumaan.

Helmikuu: Mietinnöistä tuli todellisuutta.

Huhtikuu: Ystävä halusi lukea tiettyjä merkintöjä täältä, siksi tämä on nyt auki.

Toukokuu: Kuuntelen uutta Murenaa.

Syyskuu: Keitin sipulimarmeladia.

Lokakuu: Näin unta talosta, jossa on avoin porraskäytävä – sellainen, että se kulkee suoraan ihmisten asuntojen läpi.

Marraskuu: Tänään pinnalla: stressinhallinta, feministinen lyriikantutkimus, synttärionnittelukortit edelleen pinossa sivupöydällä, korvaläppien valmistus, hienoinen huoli postimiehen univajeesta.

Joulukuu: Viime yönä, ennen kuin nukahdin, ajattelin seuraavaa.

Avoinnasta tulee Suljettu

Tai no, tuli jo pari päivää sitten. Nyt kuitenkin aukaisen tämän vielä vähäksi aikaa. Ehkä viikoksi. Onhan se vähän epäkohteliasta vain kadota.

On toki mahdollista, että kirjoitan tänne vielä. En aio poistaa blogia, ainoastaan piilottaa sen. Mutta jos kirjoitan lisää, aion myös avata – ei tämän blogin luonteeseen kuulu olla vain valittujen silmien kohteena.

Maallisessa onnessa tulee olemaan jossain määrin samanlaisia tekstejä kuin täällä – ainakin nuo viime aikoina kirjoitetut elokuvatekstit ovat molemmat sellaisia, joita voisin kirjoittaa sinnekin. Ja voin kirjoittaa sinne etsimisestä, kauneudesta, naisena olemisesta, ihmisen rakentumisesta. Mutta aina esimerkkien kautta.

Avoinna on ollut olemassa niin pitkään, että sille on muodostunut omat sääntönsä. En osaa rikkoa niitä. Siksi uusi blogi. Ja myös siksi, että historian paino ei vetäisi minua alas.

Lisäksi. Kun minulla ei ole enää Avoinnaa, minulla on suurempi paine puhua ystävieni kanssa. Ja kirjoittaa kirjeitä. Ja minä tosissaan tahdon hoitaa avautumiseni tästä lähtien siten, en vain puhua vaan myös kuunnella.

Kai minulle on kehittynyt joku yksityisyyden taju. Pikkuhiljaa.

Uusi aika koittaa… kohta.

Mietinnöistä tuli todellisuutta. Olen parin päivän aikana askarrellut uutta blogia. Säädän ulkoasun ja ensimmäiset merkinnät kuntoon ennen kuin julkaisen sen. Mutta ilmoitan siitä sitten täällä. Ehkä jo tänään, ehkä loppuviikosta.

Ajoitukseni uuden blogin aloittamiseen ei ehkä ollut opintojeni kannalta täydellinen. Tänään tulin yliopistolle vain huomatakseni, etten osaa keskittyä opinnäytetyöhön (vaikka se mielen taustalla pyöriikin). Parin tunnin jälkeen luovutin ja siirryin kirjoittamaan merkintää valurautapannusta.

Aikeenani on pitää Avoinnaa ja uutta blogia rinnakkain jonkin aikaa, ja jos uusi saa ilmaa siipiensä alle, pistän tämän piiloon. Ja vanhat avoinnat myös. Olen sillä tavalla siisti, etten tahdo jättää lopetettuja sivustoja tuuliajolle.

Uusi blogi?

Edelliseen liittyen. Mietin että josko aloittaisin ihan eri blogin. Sellaisen joka liittyisi keskeisesti estetiikkaan. Siinä voisin kertoa kaikenlaisista asioista, jotka innostavat minua päivittäin – kirjoista, elokuvista, sanoista, kuvista, ruoasta, esineistä, puista, valosta, ihmisistä. Jostain muusta kuin omasta tunnemaailmastani.

Avoinna nyt on ollut pystyssä marraskuusta 2005 lähtien, ja olen kirjoittanut sitä aktiivisesti. Pisin tauko kahden merkinnän välillä ei ole paljon kahta viikkoa pitempi. Vaikka minulla on ollut muitakin blogikokeiluja, tämä on se joka on pysynyt. Olen oppinut paljon ja käynyt paljon hyviä keskusteluja. Mutta viime kesästä asti tämä on tuntunut jotenkin ylimääräiseltä. Kuin kirjoittaisin vain kirjoittaakseni.

Ehkä nyt on aika liikkua. Muuttaa niitä rakenteita, joiden kautta hahmotan itseäni. Kääntää katse enemmän ulospäin – unohtamatta katsoa myös sisään. Uusi blogi olisi luonnollisesti henkilökohtainen sekin, kyllä siitäkin voisi minut nähdä – mutta ulkoisista asioista peilattuna.

Toki on mahdollista, että jos nyt aloitan jotain uutta, olen siitä innostunut kuukauden tai kahden ajan ja sitten kyllästyn. Niin on käynyt ennenkin.

Mutta oikeanlaisella rajauksella voisin onnistua aloittamaan sellaisen blogin, jonka aihealueesta olen pysyvästi kiinnostunut.

Vuoden 2008 paketointi

Sama meemi jonka tein viime ja toissa vuonna.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2008, jota et ole tehnyt aiemmin?
Opin pitämään juoksemisesta. Sain potkut. Tulin humalaan bussimatkalla. Käytin korkokenkiä arkikenkinä lähes koko vuoden ajan. Tein suvun perinnekakun. Asuin neljässä eri asunnossa, kahden eri miehen kanssa, ja lisäksi vietin paljon päiviä ja öitä ystävien luona – tänä vuonna olen siis ollut liikkuvaisempi kuin koskaan.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
En tehnyt lupauksia.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Anu sai taas lapsen…

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Isä kuoli.

5. Missä maissa kävit?
En käynyt ulkomailla.

6. Mitä sellaista haluaisit vuodelta 2009, joka ei onnistunut vuonna 2008?
Yhä edelleen: oppia uimaan. Olla tarpeeksi valossa talvisaikaan. Haluaisin myös valmistua.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2008?
10.5.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
En tiedä onko tässä vuodessa saavutuksia. Vuosi on ollut keskeisimmin luopumista, yksinkertaistamista ja rauhoittumista (minulle sekin on kyllä saavutus). Ehkä saavutuksena voidaan pitää tämän syksyn opiskeluponnistuksia, joiden ansiosta valmistumiseni alkaa olla jo melko varmaa.

Toisaalta kysymykseen voidaan vastata myös näin:

Tavallinen
Taivaallinen
Talvinen tarina

kun pakkanen on niin luja että ilmassa syntyy kipinä
joka riittää
kun ilotulitukset ovat liian kaukana
yritän turhaan lämmittää jäihin pudonnutta mieltä
sanoilla

Avaisin höyryävän vatsani, tarjoaisin:

lämmitä tässä kätesi
ota mitä tarvitset jos minussa on se

jos
mutta en

tavallinen, taivaallinen
kylmänkipinä

Tein sen sittenkin. En sinä hetkenä jota runo kuvaa, mutta myöhemmin.

9. …ja suurin epäonnistuminen?
Aiheutin kesällä Jussille niin paljon kipua ja ahdistusta, että kestää luultavasti vuosia ennen kuin se lakkaa hävettämästä minua. En vieläkään pysty sanomaan mitään varmaa tekojeni moraalista tai moraalittomuudesta.

10. Kärsitkö vammoista?
Fyysiset vammat jäivät vähäisiksi, henkiset haavat saisi edelleen auki jos vähän tökkisi.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Luultavasti lippu elokuvateatteriin vuoden alussa, kun kävin katsomassa Millennium Actressin juuri oikealla hetkellä.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Jannen. Annan. Heidin. Aten. Antin.

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Jussin. Itseni.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Vuokraan, kuten aina.

15. Mistä innostuit eniten?
Innostuminen on ehkä väärä sana kuvaamaan tämän vuoden kiinnostuksia. Kesällä paneuduin antaumuksella ruokaan ja runouteen, ja syksyä on piristänyt kovasti äidin blogi-innostus.

16. Mikä albumi / kappale tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2008?
Dream Theaterin Falling into Infinity, erityisesti Hollow Years. Pain of Salvationin This Heart of Mine. Ja CMX:n Talvikuningas-levy.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko nyt
i. onnellisempi vai surullisempi? Onnellisempi.
ii. lihavampi vai laihempi? Aika samoissa lukemissa mennään.
iii. rikkaampi vai köyhempi? Rikkaampi. En merkittävästi.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Tämän kysymyksen vastaukset ovat liikaa jossittelun puolella.

19. …entä vähemmän?
Sotkin ja ylianalysoin liikaa ja liian julkisesti.

20. Miten vietit joulun?
Muhoksella, hiukan kohtuuttoman lämpimässä talossa. Paljon ruokaa ja kaikki Indiana Jonesit. Hellyyttä ja rapsuttelua.

21. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Olisi pitänyt soittaa isälle silloin kun se oli niin vahvana mielessä. Kesällä kun olin käymässä maalla. Toinen vahva vaihtoehto on se hetki, kun noin viikko eron jälkeen istuin Jussin kanssa keittiön pöydän ääressä, annoin periksi ja sanoin liikaa.

22. Rakastuitko vuonna 2008?
Kyllä.

23. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Ei yhtään.

24. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
En varsinaisesti katsonut televisiota, mutta opin tykkäämään Top Gearista ja Yakitate Japanista. Ehdollistumista ehkä, mutta silti.

25. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
En, en minä vihaa ketään.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Olen lukenut tänä vuonna aika vähän. Lueskelen Tad Williamsin Otherland-sarjaa läpi, se on aika muikea.

27. …entä musiikillinen löytö?
Olen kovasti tykästynyt Freak Kitcheniin.

28. Mitä halusit ja sait?
Jannen. Se on edelleen aika käsittämätöntä. Rauhaa ja yksinkertaisuutta myös, vaikka ne tulivatkin välttämättömyyden pakosta. Yhtäkaikki, mikään näistä ei ole vielä kadonnut mihinkään.

29. Mitä halusit, muttet saanut?
Tapaamista isän kanssa. Hyvää omaatuntoa.

30. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
Millennium Actress. Siinä oli jotain aivan täydellistä. Toisaalta Lentävä tikari oli uskomattomin tekele ikinä – suosittelen sitä katsottavaksi äärimmäisissä väsymys- ja humalatiloissa.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Heräsin Muhokselta. Sain kahdenlaista kakkua. Saunottiin ja katseltiin wanhoja huonoja Bruce Lee -leffoja. Jonkinlainen leppoisa päihtymystilakin tuli hankittua. Ja pelattiin kai Bohnanzaa.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
Teleport.

33. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2008?
Entistäkin yksinkertaisempi ja materiaalien laadukkuuteen keskittyvä. Vähemmän kirjavuutta, enemmän naisellisuutta.

34. Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
Analysoinnista luopuminen, hiljaisuus, kosketus. Irti päästäminen, irti oleminen.

35. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
Eipä minulla ollut erityistä suhtautumista julkisuuden henkilöihin.

36. Mikä poliittinen puheenaihe säväytti sinua eniten?
Paljon on mietitty suoritusyhteiskuntaa taas, painetta ja sen alla rikkoutumista. Kouluväkivalta ei voi olla säväyttämättä. Olen keskustellut politiikasta lähinnä liftausmatkoilla.

37. Ketä kaipasit?
Opettajaa, taas. Kaukana asuvia ystäviä. Perttua erityisesti.

38. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Isän suvun tapaaminen hautajaisissa oli hurjaa ja valaisevaa. Panu ja Hanna ovat piristäneet minua kovasti tämän vuoden aikana. Ja Jannen persoonan aukikääriytymistä ei vieläkään voi kuvata muuksi kuin ihmeelliseksi.

39. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2008.
Jotenkin tämä nyt liittyisi sanojen riittämättömyyteen, mutta sanani eivät riitä.

40. Lainaa sanoituksia, jotka summaavat vuoden 2008.

Tämä oli sellainen vuosi, ettei sitä oikein voi kuvailla muuten kuin Tommi Liimatan lyriikoilla. Seuraa siis sikermä.

Rakastunut hakee sanoja

ilmaista sen asian uudella tavalla

On joka toinen runoilija löylyssä ja ajattelija jäähyllä

aivan huomaamattaan

Iskelmät eronneelle tarjoaa sanat joita ei

enää pääse lausumaan

Omakseen sade ottaa kuivuuden

Aurinko imee itseensä pimeyden

mutta kumpaan hukkuu suru kun tulet?

Kumpi kuuntelee kun minä puhun?

Olisit enemmän kotona

olisit vähemmän poissa

niin tietäisit mitä kuuluu

ja muistaisit miksi olemme

Annan sinulle vastauksen joka sinua tyydyttää

mutta ei ole totta

Olen kyllästynyt siihen

mihin kaikki eivät ole vielä edes tottuneet

Molemmillahan on aikaa

samaan asiaan ei kuitenkaan

Viimeisistä kerroista ensimmäinen on pahin

Julkinen tila räjähtää

tai aukeaa yhteys kun suojaus murtuu

Jatko on lyhyt

ja aikeet sitä pitkittää olen hylännyt

Jatko on lyhyt

en lopussa muistele mihin en kyennyt

No enpä vähän muistele

Jopas elän koska en tiedä mikä paikka tämä on

Missä olen nyt?

Tyynnyn aina kun olen eksynyt

Enempää en kysele

Tuhman palkka ymmärrys ja suhteellisen tieto

Selvyydet ovat kuoria sivullani

Tämä on mitä yksityisin ja ohuin reitti

Olen tyhjentynyt ja kevyt

Enemmän elossa kuin äsken

Tämä vaatii uuden kielen

Muuten sisemmäs ei pääse

En silti sano onko tämä turva vai vaara

Kuluneimmat unet on kartta

Rikos on vanhentunut, en voi jäädä tullissa jumiin

Mieli on pirstoutunut, en voi kertoa satua loppuun

Jokaisella on vainajansa, kynttilää en syttymään saa

ei siihen liity mystiikkaa jos kerran innostuu: että

maailma toisin asettuu ja tuntee sopivansa kuvaan

kun näkee kudonnaisen kätketyn kääntöpuolen

Voimme voittaa painovoiman:

jos alhaalta työnnetään

niin ylhäältä imetään

Voimme noin vain palata kotiin

kun joku voitelee tiedolla päät

ja mielet tyynnyttää

Ei siinä ole mitään moniselitteistä

olen vain jotenkin palaamassa kotiin

Aina on oltava riippuvuus

se ensimmäisen pakon päivään tuo, jäsentää valveen

ja tarpeen luo – se ei tyydy, se etenee

Mitä jos puuttuu riippuvuus

mikä retkille antaa syyn ja sysää rikkeisiin?

Niin olet yksin kuin joku taruolento

Aina riippuvuus meitä johdattaa

41. Joka kuukauden ensimmäinen virke:

Otan tähän nyt sen linjan, että virkkeessä on oltava verbi.

Tammikuu: Uudenvuodenaatossa oli eräs piste, pari tuntia ennen keskiyötä, jolloin kaikki alkoi tuntua Hyvin Oleelliselta.
Helmikuu: Jos nyt katsotaan tätä tilannetta ihan kunnolla.
Maaliskuu: Pari päivää sitten päivitin kuvaseinääni.
Huhtikuu: Luulenpa, että minulla on enemmän syklinen kuin lineaarinen aikakäsitys.
Toukokuu: Elämäni omituisin vappu. Luuni ovat kasvaneet kovemmiksi, lihani pehmeämmäksi.
Kesäkuu: Nämä kuudennen kerroksen aamut ovat täynnä valoa.
Heinäkuu: Koivut ovat niin lähellä ikkunaa että ne käyvät huonekasveista.

Elokuu:

Hän kysyy miksi

- minulla vain hiljaisuus

pippurin maku

katse ja käsiala

laulu keskellä yötä.

Syyskuu: Vähän seitsemän jälkeen aamulla ukkonen jyrähti ja taivas repesi.
Lokakuu: Tässä loppuviikosta olen kokeillut erästä uutta näkökulmaa.
Marraskuu: Perjantaina puoli kymmenen aikaan aamusta katsoin ulos Heidin ikkunasta, huokaisin, lastasin matkatavarani ja lähdin ulos sateeseen.
Joulukuu: Viime päivinä en ole halunnut olla saatavilla.

Mikä alkaa uulla

Kommentoi tähän postaukseen ja pyydä kirjainta, niin minä annan sinulle omasi. Kirjoita blogiisi 10 sanaa, jotka alkavat kyseisellä kirjaimella ja lisää mukaan selostus, mitä kyseinen sana sinulle merkitsee ja miksi.

Sain Annikilta uun.

Uudistuminen.

Elinehto ja samalla illuusio. Sykleittäin tapahtuva tarve muuttaa jotain, ihan mitä tahansa, tulla jotenkin toiseksi ja tulla enemmän itsekseen.

Uurteet.

Vanhojen ihmisten kasvoissa, vanhojen puiden kaarnassa. En tiedä paljonkaan siitä millainen haluaisin olla vanhana, mutta tiedän että haluan naururypyt.

Uurna.

Sen kuva on mielessä näinä päivinä enemmän kuin yleensä. En tiedä johtuuko se sitten isänpäivästä vai siitä että isän syntymäpäivä on 21.11. Valkoinen se uurna joka tapauksessa oli, raskas ja kaunispintainen, ja se meni maahan.

Uusivuosi.

Pidän sitä yllättävän suuressa arvossa. Kiinnitän siihen jotain taikaa, että silloin tapahtuvat asiat ovat merkityksellisempiä kuin yleensä. Naimisiinkin menin uudenvuodenaattona, silloin oli 30 astetta pakkasta ja me aioimme pyöräillä maistraattiin. Joonan vanhemmat kielsivät ja veivät meidät autolla.

Viime uusivuosi oli kummallisimpia ikinä, aika hidastui, pakkanen iski kipinää. Join viskiä.

Uljas musta.

Satu jota katsoin videolta niin pienenä etten muista sitä enää kunnolla. Siinä oli julmia synkkiä tehdasmaisemia ja vahva kiiltävä hevonen joka taisteli tiensä niiden läpi.

Uni.

Määrittää usein päivän laadun. Unissa on jotain vahvaa, jotain selittämätöntä lisäarvoa jonka haluaisin tuoda runoihini. Unien kuuntelu liittyy vaistoihin ja intuitioon, aistiensa herkistämiseen.

Uusiokäyttö.

Tapa josta on tullut itsestäänselvyys. Ostan tuskin mitään tavaroita uutena.

Uuma.

Paljon mukavampi sana kuin vyötärö. Pehmeä ja kaareva sana. Sellainen jonka ympärille kiedotaan kädet.

Usko.

Se merkitsee jotenkin samaa kuin luottamus. Minä uskon siihen että asiat ovat oikeilla paikoillaan, ja uskon siihen että voin ymmärtää vaikka en voisikaan selittää. Tiedän että minussa on samoja asioita sisällä kuin eräillä kristityillä ystävillä.

Ukkonen.

Pienenä lapsena pelkäsin ukkosia niin paljon että istuin aina keskellä huonetta kun ukkonen tuli, mahdollisimman kaukana sähkölaitteista ja pistorasioista. Sitten vuonna -94 tai -95 tuli se suuri ukkonen, salama iski taloon, seuraavana päivänä uutisissa näytettiin miten salamapiirturi oli tehnyt reiän karttaan sille kohdalle jossa asuimme. Sen jälkeen en ole osannut pelätä. Ukkonen on voimaa, hiljentymistä suurempansa äärellä, villiä ihmetystä.

Taidetta!

Sain syntymäpäivälahjaksi taidepalkinnon Annikilta (“itsetutkiskelun äärimmäisyydestä, joka lähentelee jo taidetta”):

(Kyllä, syntymäpäivälahjan voi antaa vaikkei tietäisikään että vastaanottajalla on syntymäpäivä.)

Haaste menee näin:

1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.

2), … 5) {tavanomaiset: ilmoita valittuun blogiin, linkitä jne..}

Palkinto lähtee siis eteenpäin, ihmisille jotka avaavat ovia paikkoihin joiden olemassaoloa en muistanut:

1) Huikean unen Kaisalle, joka tekee sanoilla jotain niin kaunista että minäkin muistan miksi kannattaa yrittää kirjoittaa.

2) Pasi I. Jääskeläiselle, paitsi sanataiteesta itsestään, myös sen tekemisen avaamisesta.

3) Ville Rannalle, sarjakuvablogista jossa hän onnistuu koskettamaan oleellisia hauraita asioita rikkomatta niitä.

4) Petja Jäppiselle, pitkälle kehittyneestä asenteesta joka on taidetta itsessään.

…ja vaikka taidepalkittavia olisi blogosfääri pullollaan, tyydyn tähän. Kiitos.