Halusin tehdä nuken vaistolla, tunnustelemalla. Ei se nätti ole. Eikä siisti. Mutta minä pidän siitä kuin pidän unistani.
Ensimmäisessä mielikuvassa oli vain iso tukka ja kuparilankaa. Ajattelin narua, siemenillä täytettyä säkkikangasta, ulkoista tukirankaa, kasvoja. Teinkin ensin tukan ja mietin sitten vasta muuta.
Ainekset: kuparilankaa, rautalankaa, vihreitä kankaita, huovutusvillasta pyöritetyt rastat, auringonkukansiemeniä.
Siemenillä täytetyt ihonväriset pussit näyttivät kanankoivilta. Hylkäsin realismin ja kaivoin esiin vihreät kankaat. Totesin myös, että kunhan kurvit ovat kuparista, luut voivat hyvinkin olla rautaa. Rautarungon käärin pikku hiljaa kudoksiin, hellästi lihottaen.
Ensimmäiset kudoskerrokset.
Vartalon ydinalueet: siemeniä säkissä.
... mutta takapuolen toppaukset ovat kuitenkin kangasta.
Aika mukavat kurvit sille lopulta tuli.
Viimeinen kudoskerros on sideharsomaista neulosta, jonka reunat lopuksi ompelin kiinni.
Pääkseen tyttö sai paperitollon ja aivoiksi cashewpähkinän. Hiuspatukat ompelin kiinni yksitellen, mutta kasvoja en uskaltautunut tekemään. Enkä usko, että se niitä edes kaipaa.
