Kun mietin, mitä blogiin kirjoittaisin, päädyn sulkemaan yksitellen ulos kaikki vaihtoehdot.

Päivät joita vietän Jannen kanssa. Hedonismi ja intensiivisyys. Kirkkaat syvyydet, joissa sukellellaan, silitellään kaloja jotka muuttuvat juovikkaiksi toistensa seurassa. Meritäpläahvenia.

Juhannus. Rento oleminen, täydellistä ruokaa ja juomaa, liian paljon oli juuri sopivasti. Häkellyttävän mutkaton olo vieraan perheen keskellä. Perheenjäsenten samankaltaisuuden havainnoiminen, jonkinlainen lihaksiin asettuva ymmärrys sen kulttuurin sävystä, hiukan uusi tapa katsoa Jannea taas. Kiitollisuus.

Kirjeet. Jussilta minulle, minulta Jussille, Jussilta Jannelle, Jannelta Jussille. Jotkin dramaattisempia kuin toiset.

Pari tuntia kerrallaan kestävät vierailut entiseen kotiin, jossa pakkaan. Pöly kaikkialla, hien haju ja kaapit joista olen tyhjentänyt puolet tavaroista. Siellä en osaa tuntea kuin tyhjyyttä. On mentävä ulos jotta voisi tuntea.

Ulos meneminen, ne muutamat kerrat kun olen puhunut Jussin kanssa. Paino. Tilanteen uhkaavuus. Muutokset Jussissa, kun hänen subjektiivinen aikansa on ollut hyvin pitkä ja minun lyhyt. Syytökset, ja se miten en edelleenkään löydä itsestäni katumusta. Voimattomuus kaiken sen edessä.

Vastuuttomuus. Moraalittomuus. Väistämäni itsesyytökset. Analysoimaton itku niinä päivinä jolloin kannen alla kiehuu liikaa. Nykyään itken hyvin pieniä määriä kerrallaan.

Kyynisyys, joka välillä nakertaa uskoani tulevaisuuteen. En uskalla muodostaa sitäkään lauseiksi asti.

Ajattelen, että voisin kirjoittaa säästä, esineistä, katsomistani elokuvista ja sarjoista, lukemistani kirjoista ja kirjoista jotka haluaisin lukea, ruoasta. Kukkivista pihlajista jakoreitin varrella, tummansinisistä lautasista joilla on rapeaa wokkia tai kohtuuttoman täysiä tortilloita. Miten taas tekee mieli lukea Maallinen onni.

Jonkin verran olen ehtinyt unohtaa itseni. Pakkasin tänään punaisen teekuppini ja kaikki levyni. Olen ystävistäni hyvin kaukana. Hyviä uusia ihmisiä on onneksi lähellä joitakin. Heitäkin tapaan liian vähän.

Sekä minulta että muilta lipsahtaa usein väärä termi, kun viitataan Jannen asuntoon. Meillä. Teillä. Minä joudun niissä tilanteissa sanomaan ääneen, että minä en asu täällä. Jotta itsekin muistaisin.