Sain tänään uuden kodin!

Talo on tuttu lehdenjakoreitiltä. Itä-Tuirassa, periaatteessa levottomalla alueella mutta rauhallisessa kohdassa, kolmikerroksinen 60-lukulainen tiilitalo, niitä taloja joihin olen jo aiemmin suhtautunut hellyydellä. Hyvä fiilis, rapussa moikataan kun tullaan vastaan. Minun asuntoni on ylimmässä kerroksessa, hirveän söpö pikku yksiö jonka keittokomerossa on punaiset kaapinovet ja kylpyhuoneessa istuma-amme ja käsittämätön värimaailma (siniset seinät, punaruskea lattia). Ulko-ovi on kokopuuta eikä mitään levyä, ja sävyltään sitä samaa kuin kaiuttimieni kotelot. Sitä parasta mitä puu voi olla.

Isojen ikkunoiden takana kasvaa koivuja, joissa on linnunpönttöjä.

Kellarissa on häkkivaraston lisäksi kylmäkomero. Vihdoinkin voin vastaanottaa isomman määrän juureksia ilman pelkoa pilallemenosta!

Lähellä on suosikkiruokakauppani, ilimasella bilijaardilla varustettu räkälä jossa käydä tiistaisin, kaupungin suloisin elokuvateatteri ja patosilta.

On kerrassaan mainiot fiilikset sen suhteen. Tuntuu että siitä voi oikeasti tulla koti.

Mutta vielä puolitoista kuukautta tässä.