Ostin itselleni kahdella eurolla ruusuruukun. Ei siinä ollut kuin yksi auennut ruusu, sekin elonsa iltapuolella. Mutta nuppuja! Miten paljon nuppuja! Vain yhdessä niistä näkyi punaista, sen leikkasin irti ja annoin pois pienessä vesipurkissa.
Lisäksi Raja. Se Riikka Pulkkisen paljon ylistetty esikoisteos, tiedättehän. Se on yksi minun pääsykoekirjoistani, siksi luen sitä nyt jo toista kertaa. Ei sitä turhaan ylistetä. Se kertoo halusta ja kuolemanhalusta ja ihmisen rajoista, ja onnistuu tekemään sen sekä kauniisti että rehellisesti. Sellainen on harvinaista. Minussa asettuu palasia oikeille kohdilleen kun luen sitä.
On myös asioita, joiden kertomiseen minulla ei vielä ole voimia. En löydä sanoja. Kerrankin minussa tapahtuu jotakin mille minulla ei heti ole sanoja. Se on ehkä ihan hyvä.


1 comment
Comments feed for this article
toukokuu 14, 2008 at 11:16
Annikki
Kukat leviää :)
Köh, minähän olen melkein sukua julkkikselle, koska se Riikka Pulkkinen oli mun ystävän kämppis Kontulassa silloin vuonna vasara, kun olimme nuoria ja yliopisto-opinnot aluillaan.