Sitten kun minusta tehdään elokuva, siihen tulee seuraavanlainen välikohtaus:

Kun on jo näytetty valitut palat muutosta, laatikoiden kertyminen, siirtyminen ja kertyminen uuteen paikkaan, tyhjä ja likainen vanha huoneisto ja täysi ja värikäs uusi huoneisto, leikataan seuraavaan kuvaan:

On sunnuntaiaamu, joka toinen kello näyttää kuusi ja joka toinen seitsemän. Minä ajan Postin oranssilla polkupyörällä kohti juuri noussutta aurinkoa, se valaisee Tuiran kerrostalot, kaduilla soran seassa virtaavan veden ja minun kasvoni. Minä ajan talvitakki auki, kaikessa rauhassa mutta kovaa vauhtia. Kun leikataan lähikuvaan, huomataan että minä hymyilen. Kuva vaihtuu tekstiksi: Kesäaika alkaa.